Historia

Miesten SM-sarja

Suomen mestaruudet käsipallossa on ratkaistu sarjamuotoisesti vuodesta 1944 lähtien, HIFK:n ollessa SM-sarjan perustajajäsenenä heti ensimmäisellä kaudella. Joukkue juhli ensimmäistä mestaruuttaan jo toisella sarjakaudella vuonna 1945, toistamiseen kultaa saatiin vuonna 1951. HIFK aloitti käsipallon hienolla menestyksellä. Joukkue rakennettiin seuran muiden lajien urheilijoista, kun IFK:n jääpalloilijat ja jalkapalloilijat tekivät vierailun uuden jaoston otteluihin. Myös yleisurheilun puolelta löytyi pelisilmää vauhdikkaalle lajille, juoksutähti Bebbe Storskrubbin osallistuessa isolla roolilla käsipallomatseihin.

Toinen historiallinen hahmo IFK:n käsipalloilussa oli alusta saakka Lars Mattsson, joka toimi vahvana managerina niin miesten kuin naistenkin joukkueissa. Lasse Mattsson antoi korvaamattoman tärkeän työpanoksen IFK:lle, ollen mukana edustus- ja junioritason toiminnassa jopa neljän vuosikymmenen ajan vuoteen 1983 saakka.

HIFK:n parhaat vuodet ajoittuvat käsipalloilun ensimmäisille vuosikymmenille. Käsipallo oli uudenlainen sisäpalloilulaji, eikä kaupungista ollut helppo löytää sopivia halleja harjoittelua varten. Pelejä jatkettiin myös ulkokentillä sisäsarjan rinnalla, IFK:n kiertäessä kotihallia etsimässä Gloria-salia tai jopa Westendiä myöten. 50-luvun aikana tilanne kohentui merkittävästi, kun Otaniemen urheiluhalli valmistui olympialaisten harjoittelupaikaksi ja Tennispalatsistakin löytyi käytettävä kenttä. Myös Ruskeasuon palloiluhalli oli käsipalloilijoiden käytössä, ja parantuneet olosuhteet näkyivät myös IFK:n menestyksessä. IFK:n nykyinen kotiareena Helsingin Urheilutalo valmistui Kallioon vuonna 1961 nostaen joukkueen huipulle. Urheilutalon avajaisista alkaen 70-luvun loppuun asti IFK jäi vain kahdesti välierien ulkopuolelle, esiintyen finaaleissa yhteensä 11 kertaa.

50-luvulla IFK sai yhteensä viisi SM-mitalia, 60-luvulta saaliina oli kaksi kultaa ja kaksi hopeaa, toisen helsinkiläisseuran Arsenalin viihtyessä mitalisijoilla koko 60-luvun. Vuosikymmenen vaihteessa IFK ehti finaaliin kahdeksan kertaa peräkkäin voittaen mestaruuden kolmesti vuosina 1972-74. Kolmen vuosikymmenen aikana kausina 1950-1979 IFK jäi kärkinelikon ulkopuolelle vain viisi kertaa, keräten yhteensä 17 mitalia (6 kultaa, 8 hopeaa, 3 pronssia) Viimeisen mestaruuskauden 1974 jälkeen joukkue on ollut loppuottelussa vain viisi kertaa, ja tuorein mitalisija on vuoden 1989 SM-hopea.

Koko 2000-luvun alun HIFK on esiintynyt liigan keskijoukoissa. Runkosarjassa sijoitukset ovat useimmiten olleet haarukassa 4-6, mutta välieriin asti HIFK ei ole yltänyt ennen kevättä 2019.

Silloinen sarjajärjestelmä jakoi liigan puoliksi ylempään ja alempaan loppusarjaan, ja alemman loppusarjan kakkosena HIFK kohtasi ylhäällä kolmanneksi jääneen BK-46:n. Jännittävä puolivälieräsarja BK-46:tta vastaan päättyi neljän peräkkäisen kotivoiton jälkeen IFK:lle, kun Röda kävi ryöstämässä ratkaisevan kolmannen voittonsa Karjaalta viidennessä pelissä. Runkosarjan ykkösjoukkue Cocks oli liian kova vastus välierissä, mutta HIFK pääsi pitkästä aikaa taistelemaan SM-mitaleista pronssiotteluun Sjundeå IF:n kanssa. SIF voitti ensimmäisen pelin Kalliossa kolmen maalin erolla 29-32, ja pronssin kohtalo ratkaistiin toisessa pelissä Siuntiossa. HIFK johti aivan loppuhetkille asti neljällä maalilla, kunnes ottelun viimeisellä heitolla SIF kavensi eron kolmeen 28-31. Yhteismaalit jäivät siis tasalukuihin 60-60, ja sen ajan sääntöjen mukaan Siuntio nappasi pronssit vain vierasmaalisäännön turvin.

2020-luvun alussa IFK-tähti alkoi kirkastua junnusarjojen kautta. -05 ja -06 syntyneiden poikien joukkue dominoi B-poikien SM-sarjaa kaudella 2021-22 voittaen kauden jokaisen ottelunsa. Mestaruuskannun nostaminen oli niin kiva kokemus, että sama joukkue juhli SM-kultaa uudestaan A-poikien FinalFourissa seuraavana keväänä 2023. Ja uudestaan sitä seuraavana keväänä 2024. Ja HIFK otti vielä kolmannen peräkkäisen A-poikien mestaruuden kaudelta 2025 nyt jo nuorempien -07 junioreiden voimin. Mestaruusputken nuoret sankarit olivat nousseet lähes kaikki IFK:n liigamiehistöön, ja nyt alkoi Aktialiigassakin tapahtua kummia.

Kaudella 2025-26 HIFK voitti jokaisen kotipelinsä Kalliossa, eikä menettänyt vieraissakaan kuin pari ottelua. IFK sai 2000-luvun parhaan sijoituksen yltämällä runkosarjan kakkoseksi, ja saavutti suoran välieräpaikan. Vastaan semifinaaleissa tuli hallitseva Suomen mestarijoukkue keväältä 2025, ja HIFK esitti voimiaan katkaisemalla sarjan Cocksia vastaan suoraan kolmessa pelissä otteluvoitoin 3-0. Kausi huipentui unelmafinaaliin, kun kaksi kärkijoukkuetta BK-46 ja HIFK pääsivät mittaamaan toisiaan loppuotteluissa. Runkosarjassa voitot menivät tasan 2-2 molempien voitettua kotipelinsä, BK-46 kärsi ainoat tappionsa koko kaudella HIFK:lle. Finaaleissa BK-46 osoitti rutiininsa ratkaisupeleissä, ja kaatoi HIFK:n selkein ottein heti kolmessa pelissä 3-0. Vaikka hopea tuntui pettymykseltä upean kauden jälkeen, oli kyseessä kuitenkin koko 2000-luvun ensimmäinen SM-mitali. HIFK oli jäänyt palkintosijojen ulkopuolelle 37 vuotta putkeen, ja edellinen finaalivuosi oli 1988-89, juuri BK:ta vastaan.

Vielä nykytilastoissakin HIFK on perinteisin seura käsipallon SM-sarjassa aloittaen jo 76. kautensa miesten pääsarjassa. HIFK on myös pisimpään yhtäjaksoisesti (vuodet 1944-93) mestaruussarjassa pelannut joukkue. Mitalitilastoissa HIFK on neljänneksi menestynein joukkue Karjaan BK-46:n, Riihimäen Cocksin ja Union Helsingin jälkeen, miesten saavutettua seitsemän Suomen mestaruutta sekä yhteensä 24 SM-mitalia (7 K, 12 H, 5 P). Vuodesta 1974 lähtien pelatun Suomen Cupin IFK on voittanut neljä kertaa, lisäksi 70-luvun arkistoista löytyy kolme ulkokenttien Suomen mestaruutta.

HIFK:n Suomen Mestaruudet, käsipallon MSM

1945
1951
1965
1966
1972
1973
1974