Historia

Helsingin IFK

Helsingin IFK perustettiin vuonna 1897. Ruotsalaisessa reaalilyseossa syntyneen seuran urheiluhistoria aloitettiin ensimmäisenä talvena hiihtokilpailuilla, mutta vuonna 1899 puheenjohtajaksi valittu Uno Westerholm halusi laajentaa IFK:n toimintaa useampiin urheilulajeihin. Vuonna 1900 IFK:ssa kilpailtiin jo pyöräilyssä, uinnissa ja yleisurheilussa, ja vuonna 1907 seuran 10-vuotisjuhlissa lajit olivat lisääntyneet voimistelulla, tenniksellä, jalkapallolla, jääpallolla, luistelulla ja hiihdolla.

Kansainvälisesti käsipallossa kilpailtiin aluksi ulkolajina, ja käsipallo oli mukana olympialaisissa jo vuonna 1936 Berliinissä. Suomessa Käsipalloliitto perustettiin toukokuussa 1941, kun taas kansainvälinen käsipalloliitto IHF sai alkunsa eurooppalaisten jäsenmaiden kesken heinäkuussa 1946. IFK:ssa käsipallo aloitettiin ensin väliaikaisen toimikunnan alaisuudessa, mutta seuran vuosikokouksessa 1943 perustettiin oma käsipallojaosto puheenjohtajanaan Harald Hjelt.

Miesten SM-sarja

Suomen mestaruudet käsipallossa on ratkaistu sarjamuotoisesti vuodesta 1944 lähtien, HIFK:n ollessa SM-sarjan perustajajäsenenä heti ensimmäisellä kaudella. Joukkue juhli ensimmäistä mestaruuttaan jo toisella sarjakaudella vuonna 1945, toistamiseen kultaa saatiin vuonna 1951. HIFK aloitti käsipallon hienolla menestyksellä. Joukkue rakennettiin seuran muiden lajien urheilijoista, kun IFK:n jääpalloilijat ja jalkapalloilijat tekivät vierailun uuden jaoston otteluihin. Myös yleisurheilun puolelta löytyi pelisilmää vauhdikkaalle lajille, juoksutähti Bebbe Storskrubbin osallistuessa isolla roolilla käsipallomatseihin.

Toinen historiallinen hahmo IFK:n käsipalloilussa oli alusta saakka Lars Mattsson, joka toimi vahvana managerina niin miesten kuin naistenkin joukkueissa. Lasse Mattsson antoi korvaamattoman tärkeän työpanoksen IFK:lle, ollen mukana edustus- ja junioritason toiminnassa jopa neljän vuosikymmenen ajan vuoteen 1983 saakka.

HIFK:n parhaat vuodet ajoittuvat käsipalloilun ensimmäisille vuosikymmenille. Käsipallo oli uudenlainen sisäpalloilulaji, eikä kaupungista ollut helppo löytää sopivia halleja harjoittelua varten. Pelejä jatkettiin myös ulkokentillä sisäsarjan rinnalla, IFK:n kiertäessä kotihallia etsimässä Gloria-salia tai jopa Westendiä myöten. 50-luvun aikana tilanne kohentui merkittävästi, kun Otaniemen urheiluhalli valmistui olympialaisten harjoittelupaikaksi ja Tennispalatsistakin löytyi käytettävä kenttä. Myös Ruskeasuon palloiluhalli oli käsipalloilijoiden käytössä, ja parantuneet olosuhteet näkyivät myös IFK:n menestyksessä. IFK:n nykyinen kotiareena Helsingin Urheilutalo valmistui Kallioon vuonna 1961 nostaen joukkueen huipulle. Urheilutalon avajaisista alkaen 70-luvun loppuun asti IFK jäi vain kahdesti välierien ulkopuolelle, esiintyen finaaleissa yhteensä 11 kertaa.

50-luvulla IFK sai yhteensä viisi SM-mitalia, 60-luvulta saaliina oli kaksi kultaa ja kaksi hopeaa, toisen helsinkiläisseuran Arsenalin viihtyessä mitalisijoilla koko 60-luvun. Vuosikymmenen vaihteessa IFK ehti finaaliin kahdeksan kertaa peräkkäin voittaen mestaruuden kolmesti vuosina 1972-74. Kolmen vuosikymmenen aikana kausina 1950-1979 IFK jäi kärkinelikon ulkopuolelle vain viisi kertaa, keräten yhteensä 17 mitalia (6 kultaa, 8 hopeaa, 3 pronssia) Viimeisen mestaruuskauden 1974 jälkeen joukkue on ollut loppuottelussa vain viisi kertaa, ja tuorein mitalisija on vuoden 1989 SM-hopea.

Koko 2000-luvun HIFK on esiintynyt liigan keskijoukoissa. Runkosarjassa sijoitukset ovat useimmiten olleet haarukassa 4-6, mutta välieriin asti HIFK ei ole yltänyt kuin keväällä 2019. Kausi 2019 päättyi lopulta dramaattiseen yhden maalin tappioon pronssiotteluissa Sjundeå IF:n heitettyä ratkaisumaalin ottelun viimeisellä sekunnilla. Yksittäisillä peleillä ratkaistavassa Suomen Cupissa HIFK on menestynyt hieman paremmin, enemmän tai vähemmän ottelukaavion avulla. Final4- ja finaalipaikkojakin on tullut tasaisella vauhdilla, mutta yhtään Cup-mestaruutta ei ole Stadissa nähty vuoden 1988 jälkeen.

Vielä nykytilastoissakin HIFK on perinteisin seura käsipallon SM-sarjassa pelaten jo 67. kauttaan pääsarjassa. HIFK on myös pisimpään yhtäjaksoisesti (vuodet 1944-93) mestaruussarjassa pelannut joukkue. Mitalitilastoissa HIFK on toiseksi menestynein joukkue Karjaan BK-46:n jälkeen, miesten saavutettua seitsemän Suomen mestaruutta sekä yhteensä 23 SM-mitalia (7 K, 11 H, 5 P). Vuodesta 1974 lähtien pelatun Suomen Cupin IFK on voittanut neljä kertaa, lisäksi 70-luvun arkistoista löytyy kolme ulkokenttien Suomen mestaruutta.

HIFK:n Suomen Mestaruudet, käsipallon MSM

1945
1951
1965
1966
1972
1973
1974

Jäädytetyt Pelinumerot

HIFK:n käsipallojaosto on jäädyttänyt neljän IFK-pelaajan pelinumerot. Näitä numeroita ei käytetä enää koskaan IFK:n miesten joukkueessa, ja numerot ovat kunniapaikalla Helsingin Urheilutalon palloiluhallissa. Kunnianosoituksen saavuttaakseen pelaajan on pitänyt edustaa IFK:ta eri juniori-ikäluokissa, sekä pelata erityisen merkittävä ura HIFK:n miesten edustusjoukkueessa. Ensimmäisen kerran pelinumerot nostettiin kattoon HIFK:n 120-vuotisjuhlallisuuksissa 13.10.2017.

 4 Moritz Nyman

”Murre” pelasi koko junioriaikansa Helsingin IFK:ssa. Ensimmäiset pääsarjaottelut Nyman pelasi miesten joukkueessa vuonna 1983. Ura jatkui yhtäjaksoisesti HIFK:ssa vuoteen 1998 asti, ja Moritz voitti IFK:ssa 3 SM-hopeaa sekä yhden Suomen Cup-mestaruuden vuonna 1988.

7 Jukka Nurmi

Jukka ”Vili” Nurmi pelasi koko junioriaikana Helsingin IFK:ssa. Nurmi nostettiin miesten edustusjoukkueeseen vuonna 1978. Vilin peliura jatkui IFK:ssa vuoteen 1994 asti. Nurmi voitti IFK:ssa 3 SM-hopeaa, 2 SM-pronssia sekä 3 Suomen Cup-mestaruutta (1981,1984,1988)

9 Hans Helminen

Hans ”Frippe” Helminen pelasi Helsingin IFK:ssa kaikissa juniori-ikäluokissa. Frippe nostettiin miesten edustusjoukkueeseen vuonna 1975, pelaten yhtäjaksoisesti IFK:ssa vuoteen 1993 asti. Helminen oli mukana voittamassa SM-hopeaa, kolmea SM-pronssia sekä kahta Suomen Cup-mestaruutta. Seremoniassa Frippe sai itselleen Kristian Janssonin käyttämän pelipaidan numerolla 9.

19 Ben Söderlund

”Benu” pelasi koko juniori-ikänsä Helsigin IFK:ssa. Söderlund nostettiin miesten edustusjoukkueeseen vuonna 1978, pelaten IFK:ssa aina vuoteen 2000 asti. Benu oli mukana voittamassa kahta SM-hopeaa, SM-pronssia sekä kahta Suomen Cup-mestaruutta.

44 Johannes Bargum

Johannes Bargum aloitti pelaamisen IFK-junioreissa noin 10-vuotiaana 80-luvun loppupuolella. Useamman ikäluokan jälkeen Bargum nostettiin IFK:n edustusjoukkueeseen syksyllä 1996. Sadannen maalinsa miesten SM-sarjassa Bagge heitti kaudella 2006-07. Johannes Bargumin kädestä heitettiin myös HIFK:n SM-historian 25.000 maali vuonna 2009. Pitkä liigaura IFK:ssa päättyi keväällä 2019 IFK:n hävittyä pronssit viime sekunneilla Siuntiota vastaan. Koko uraan mahtui reilusti yli 300 SM-sarjaottelua ainoastaan HIFK-paidassa, sekä 469 tehtyä maalia miesten pääsarjassa.