GrIFK vei Suomen mestaruuden 5. finaalissa
HIFK – GrIFK 23 – 29 (12 – 12)
26.4.2024 Helsingin Urheilutalo
GrIFK Suomen mestari voitoin 3 – 2
GrIFK on voittanut naisten käsipallon Suomen mestaruuden toisen kerran peräkkäin. Kauniaislaiset kukistivat Helsingfors IFK:n otteluvoitoin 3 – 2. Ottelusarja ratkesi viidennessä loppuottelussa.
HIFK johti ottelusarjaa 2 – 0. GrIFK kuitenkin paransi peliään ottelu ottelulta ja pystyi nousemaan sillasta mestaruuteen. HIFK pelasi viidennen finaalin selkeästi paremmin kuin kaksi edellistä. GrIFK oli kuitenkin vahvempi maalivahtipelissä, viimeistelyssä, maltissa ja taktisessa pelissä.
HIFK taisteli ja tahtoi voittoa loppuun asti. Se antoi erinomaisen vastuksen hallitsevalle mestarille. Se ei kuitenkaan vielä riittänyt Suomen mestaruuteen asti. GrIFK:lla oli enemmän kokemusta finaalipeleistä, sillä lähes sama joukkue voitti mestaruuden myös viime vuonna. HIFK:ssa usea pelaaja pelasi ensimmäistä kertaa SM-finaalissa, vaikka erittäin kokeneitakin pelaajia oli kentällä nippu. HIFK:n edellinen mestaruus tuli 2019 ja sitä edellinen 2014.
Helsingin Urheilutalon lehtereille oli perjantai-iltana kerääntynyt täysi tupa: 700 äänekästä kannattajaa Helsingistä ja Kauniaisista. Se on hienoa mainosta naiskäsipallolle, kuten koko upea finaalisarja draamankaarineen.
Suomen mestareiden takuunaiset olivat sarjan paras hyökkäyspään pelaaja Johanna Hilli sekä lähes muuriksi muodostunut maalivahti Alexandra Olsson. HIFK otti Hilliä välilllä erikoisvartiointiin, mutta siitä huolimatta Hilli täräytti ratkaisevassa ottelussa 12 maalia. Olsson pelasi pitkään HIFK:ssa eikä oikein löytänyt paikkaansa helsinkiläisjoukkueessa. Motivaatiokin oli välillä kadoksissa, ja Olsson koukkasi 2. divarin kautta. Hän palasi lopulta kasvattajaseuraansa ja löysi uudelleen käsipallosta ilon ja palon – HIFK:n harmiksi.
HIFK kirkasti edelliskausien pronssit hopeaksi. Joukkue pelasi upean kauden: se voitti runkosarjan ja eteni loppuotteluihin häviämättä otteluakaan. HIFK juhli myös Suomen Cupin voittoa, jonka se nappasi juuri GrIFK:n nenän edestä. Suomen Cupin finaalissa HIFK:n Roosa Niemi oli puolestaan muurina tolppien välissä. Harmi, ettei jalkansa loukannut Niemi kuntoutunut finaaleihin.
Pelinrakentajista Kira Härkönen oli HIFK:n hyökkäyspelin luova johtaja, Anniina Nyholm taas aivot ja rauhallisuus. Ella Holopainen on aivan omaa luokkaansa viivalla, vaikka välillä kolme vastustajaa roikkuu hänessä kiinni. Maalivahti Ronja Willgren pelasi upean tulokaskauden. Myös Willgren ehti jo lopettaa käsipallon muutamaksi vuodeksi. Onneksi voi aina palata takaisin. Emma von Nandelstadh raataa molemmissa päissä ja pystyy olemaan pelote sekä takana että viivalla. Annika Juvala kasvoi kauden aikana juniorista ratkaisijaksi. Natasha Foley on aina vaarallinen ja joukkueen tukipilari, joka pelaa tasaisen varmasti molempiin suuntiin. Anni Kaikko hoiti tärkeitä puolustustehtäviä, mutta osaa myös maalinteon kun paikka tulee. Sara Jäntti oikealla laidalla laittoi 7 metrin heitot sisään korkealla prosentilla. Nopea ja vahva Petra Gostowski joutui pitämään pari vuotta taukoa käsipallosta ja teki tälle kaudelle vahvan paluun. Taitava heittokone Isabel Larsson pelasi itsensä tällä kaudella vakiokalustoon. Harmi vain, että hän loukkaantui loppumetreillä. Joukkue on kuitenkin kaikki pelaajat, ja myös muut, joita ei tässä tekstissä mainittu, ovat tärkeä osa joukkuetta.
HIFK:n joukkue meni lähes kokonaan uusiksi kolme vuotta sitten, kun se koki nuorennusleikkauksen. Nils Kühr aloitti sen, ja Rosti Grinishin on saattanut sen loppuun. Silloin aloittaneet juniorit ovat kasvaneet täyteen naispelaajan mittaan.
Kuten Jonas von Wendt totesi HBL:n kolumnissaan, joskus on kärsittävä karvas tappio, jotta voi oppia voittamaan. HIFK:n aika tulee vielä. Läs artikeln: https://www.hbl.fi/artikel/3a29a2ea-b464-5687-9ef7-fcebf254d4f9
Ensi keväänä HIFK lienee jälleen mestarisuosikki.
Onnitellut GrIFK:lle mestaruudesta!